Kuinka ihmeessä olenkaan eksynyt muille blogeille. Nyt saa nuo syrjähypyt eri blogisivuille riittää ja jatkaa tätä omaa ihmeellistä blogia, josta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.

Lauantai on jo kohta sunnuntain puolella eikä vieläkään nukuta. Ihmeellisesti yötä kohti menee väsymys ohi ja sitten sitä kukkuileekin kolmeen asti aamulla. Tällaista tämä elämä on suomalaismetsissä. Tampereella on ollut muutama kiva syyspäivä. Niistä en juurikaan ole päässyt nauttimaan, koska työt on haitannut liikuntaharrastusta ja muuta aktiviteettiä. Koulua käyn edelleen ja siitä kovasti pidän. Vielä kun kolmisen vuotta jaksaisi niin voisi miettiä uusia uria niin ammatillisesti kuin henkisestikin.

Kirjoittamisesta on tullut entistä tärkeämpi asia. Nyt koulussa tulee paljon kirjoitushommia, niin eiköhän sitä voisi jossakin vaihessa oppia oikeasti kirjoittamaankin. Kovasti toivoisin, että voisin elättää itseni kirjoittamalla, tarvitsee vain harjoitella ja aloittaa kirjoitaminen tosissaan. Voisihan sitö kirjoittaa kirjankin jossakin vaiheessa.

Nyt kutsuu höyhensaaret, koska nukkumatti jo heitteli unihiekat silmille.