Tästä lähtien alkaa uusi kirjoitussarja Kakkiasraportti. Se kertoo kakkiaisista, menninkäisistä ja maahisista, joita näkee lähes joka päivä Tampereen alueella. Erityisen otollista aluetta on Hervannassa Makkarajärven alue.

Tänään kello 15.35 kävelyretkellä Makkarajärven rantamailla vilahti jokin pieni, noin 30 senttiä korkea karvainen otus kannon koloon. Mielenkiinto heräsi kun kovasti kiroileva ja piereskelevä  olento juosta viipotti silmieni alta ilmeisesti kotikuusensa suojiin.

Isoäitivainaan puheista muistan, että kyseessä oli kakkiainen. Joskus lapsena ollessani isovanhempieni kanssa metsässä kävelyllä törmättiin samaiseen ilmestykseen. Olento oli pieni, kessua poltteleva metsänelävä, joka istui kivellä jalat ristissä ja poltteli piippuaan. Tämä olento oli tullut ilmeisesti kuuroksi, koska ei ollut mennyt meitä piiloon, eikä ollut siten huomannut meidän tuloamme. Erittäin harvoin ihmiset näkevät kakkiaisia tai muita metsäneläviä. Kuitenkin kun paljon metsässä liikkuu ja pitää silmät auki ja kun tuuri käy, voi päästä yllättämään tällaisen olennon. Niin kävi minulle tänään.

Köökkitieteilijänä aion seurata jatkossa Makkarajärven kakkiaispopulaatiota. Hervannassa on liikkunut huhuja, että kakkiaisia olisi nähty viime aikoina enemmänkin. Erityisesti Makkarajärven eteläpuolen alueella on paljon ollut liikehdintää ja outoja tapauksia, joita ei voi selittää kuin maahisten ja kakkiaisten läsnäololla.

Huomenna suuntaan päiväkävelyni Makkarajärven maastoon ja katsotaan mahtaako näkyä mitään omituista.