Kiitos Katariina Lillqvist siitä, että olet olemassa.

Oli todella mielenkiintoista nähdä eilisessä A-Talkissa sinun puolustavan Minna Sirnön kanssa omaa työtäsi ja ajatuksia. Hyvinhän tuo puolustaminen meni. Siinä kenraali ja uskovainen saivat nähdä mistä tamperelaiset naiset on tehty.

Lueskelin nettisivultasi sukusi historiasta. Minulla on aika paljon samanlainen sukutausta. Isoisäni isä kuoli Aleksanterin koulun pihassa olleella vankileirillä. Sotasurmat internetsivuston mukaan hän kuoli keuhkotautiin. Rakas isoisäni, joka oli syntynyt vuonna 1914 kertoi vielä eläessään, kuinka oli vienyt Aleksanterinkoulun aidan alta leipäpaloja vangeille. Isoisäni kertoi, että lasten vanhemmat antoivat lastensa ujuttaa aidan alta ruokaa, koska valkoiset eivät ehkä ampuisi lapsia. Näin saivat osa vangeista edes jotain murua rinnan alle. Isoisästäni on jäänyt niin kauniit muistot, että kovasti kaipaan häntä vieläkin, vaikka hänen kuolemastaan on jo 17-vuotta. Niin se vaan on, että sitä mitä isät edellä sitä lapset perässä. Ei tuo punaisuus lähde pesemälläkään.

Kiitos Katariina. Jatka hyvää työtäsi.