Ulkopolitiikkaa koskeva kirjoitus tällä erää.

Kuulin radiossa tässä männäpäivänä jutun, jossa kritisoitiin George Bush tyhmemmän politiikkaa. Radio-ohjelmassa kerrottiin George tyhmemmän syvästä uskonnollisuudesta ja samaan hengenvetoon listattiin ne kymmenen käskyä, joita George rikkoo Irakin sodan yhteydessä. Nämä käskyt olivat muistaakseni seuraavat: Muista pyhittää lepopäivä, Älä tapa ja älä sano väärää todistusta lähimmmäisestä.

Voiko enää yksiselitteisemmin kertoa Georgen uskonnollisuuden tilasta. Kovasti hän kuitenkin syntiä tekee, vaikka itseään hartaastiuskovaisena pitääkin.

Joskus tulee miettineeksi, että kun nyt demokratiossa eletään, niin voisi ihan sieltä demokratian alkulähteiltä antiikin Kreikasta ottaa käytäntöön tämän demokraattisen toimen. Eli vapaat miehet jotka päättivät yhteisesti muun muassa siitä, että lähdetäänkö sotimaan toista kaupunkivaltiota vastaan. Jos sotimispäätös sai enemmistön hyväksynnän, niin silloin lähtivät sotaa puolustavat ihmiset sotatantereelle puolustamaan asiaansa. Jotenkin toivoisi, että tänäkin päivänä poliittiset päättäjän myös itse ottaisivat osaa sotatoimiin, ihan vaikka siinä eturintamassa, kuten antiikin Kreikassakin tehtiin. Voisi maailmassa olla huomattavasti vähemmän sotia. Tässä tapauksessa voitaisiin ottaa historiasta oppia. Siitä kun nykyään otetaan oppia vain silloin kun siitä on jotain rahallista hyötyä.