Sosiaalidemokratia taitaa olla ainoa poliittinen suuntaus, jota voi kannattaa. Politiikka on niin paskantärkeiden turhisten touhua, että usein kyrpii poliitikkojen saamattomuus ja haluttomuus muuttaa asioita, vaikka juuri heillä on siihen valta ja mahdollisuus mitä suuremmassa määrin.
En niin hirveästi ihmettele, että ihmiset ja varsinkin nuoret ovat vieraantuneet politiikasta. Olisiko kenties jokin pielessä politiikassa ja poliitikoissa.

Vihreiden työministeri - vai mikä hän mahtaa nykyään ollakaan - Tarja Gronberg on turhimmista turhin. Jotenkin olen vihreitä pitänyt edistyksellisenä puolueena, mutta nykyään tämäkin puolue on täysin salonkikelpoinen valtapuolue, jolla ideologiasta ei ole paljoakaan jäljellä. Eikös joku filosofi sanonut, että puoluetta täytyy tutkia sen mukaan, mitä se tekee ja saa aikaan, eikä sen mukaan, mitä se ilmoittaa olevansa. Mitenkä se menikään siellä Kemijärvellä?

Keskustapuolue on perseestä. Kokoomuksella on joskus yritystä, mutta työtä tekevästä väestöstä välittäminen jää aina puheen asteelle. Aika syvältä riipaisi kun Sauli Niinistö Presidentin vaaliehdokkaana ilmoitti olevansa työväen presidentti, jos tulee valituksi. Politiikka on kertakaikkiaan niin syvältä. Miten voi kansanedustajat päättää kokonaisen valtion asioista, kun siellä istuvat ovat suurimmaksi osaksi tulleet valituksi muualta kuin poliittisen osaamisen alueelta.

No saihan sitä taas keventää sydäntään. Helpotti heti, kun saa haukkua poliitikkoja. Taidan liittyä Suomen Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Haluan tasapäistää Suomen ihmiset, ettei heidän tarvitse murehtia mistään. No hyvinhän tämä on tähän päivään asti mennytkin, ilman minunkin apua. Eihän suomalaiset murehdi tulevasta. Antaa mennä kun on alamäki.