Kiva kun suomalaisessa kulttuurielämässä on sellainenkin henkilö kun Jörn Donner. Jotenkin sillä on aina pilke silmäkulmassa ja jotain pahaa hän taitaa suunnitella niiden silmälasiensa takaa. Jörkka on hyvä tyyppi. Tekisi mieli joskus jopa lukea hänen kirjoittamia kirjojaan. Jotain olen lukenutkin, mutta voi olla, että on jäänyt kesken jostakin syystä.

Jörkän yksi monista maneereista on aika osuva. Oletteko itse laittanut merkille, mutta Jörkka usein ottaa jotakin pois suustaan. Karva se siellä taitaa suuhun olla menossa. Mitähän sitä on tullut nuoltua?

Donnerille tulee lisäpisteitä myös siitä, että hän oli äskettäin edesmenneen elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin hyvä ystävä. Bergmanin elokuvat ovat todella nerokkaita ja elokuvien maailma on todella kiinnostava. Seitsemäs sinetti -elokuva on Mansikkapaikkan kanssa tehnyt ehkä suurimman vaikutuksen minuun. Seitsemäs sinetti -elokuvassa on teatteriseurue. On luovuuden kannalta varmasti hyvin mielenkiintoista kirjoittaa elokuvaa, jossa yhtenä osana on teatteriseurueen teatterinäytös. Monesti itsekin kirjoittamista joskus harrastaneena mietin, että minkähänlainen olisi kymmenen minuuttia kestävä teatteriesitys kirjoittaa. Sen voisi joskus ottaa työn alle.

No eksyttiin aiheesta. Donner on siis ihan kiva, tavallinen suomenruotsalainen heppu, joka on rikastuttanut kivasti suomalaista kulttuurielämää. Donnerin yli 90 asteiset erektiot tulevat pysymään pitkään suomalaisessa elokuvassa kohokohtana.