Kovasti ihmetyttää, miten meidän kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen valittaa Suomen suurta osuutta uudistuvan energian lisäämisestä. Tänään Aamulehdessä hän itkee, että Suomeen jouduttaisiin hankkimaan 600 uutta tuulivoimalaa. Paskaako Mape kiukuttelee. Eikös tässä yhteisessä ilmastonmuutosongelmassa jokaisen täydy tehdä oma osansa.

Paljon poliitikot puhuvat ilmaston lämpenemisen estämisestä, mutta kun tulee aika käyttää rahaa ja resursseja ja kun tulee aika, että täytyis tehdä jotain, niin jopas alkavat itkeä valittaa rahojen puutetta. Ei Suomi ole yhtään sen epäedullisemmassa asemassa kuin muut EU-maat. Rahaa muiltakin valtiolta kuluu yhteisen hyvän eteen. Eikä Suomella ole yhtään sen isommat kiintiöt kuin muillakaan mailla kasvattaa omaa uusiutuvaa energian tuotantoa. Eikös se jokaiselle maalle tullut sama prosenttiosuus.

Ihmetyttää myös Maurin kanssa samaa puoluetta edustava ympäristöministeri, jonka nimeä en edes muista. On sen verran piilossa ollut ja jäänyt muiden keskustalaisten ministerien jalkoihin. Hän ei ole sanonut paskaakaan ilmastonmuutoksen estämiseksi. Taitaa olla aika turha ympäristöministeri. No eihän ministereiksi valita päteviä vaan kulloisenkiin tilanteeseen sopivia. Ilmeisesti tässä tapauksessa ympäristöministeri on sen verran hissukka, että on lupautunut pitämään suunsa kiinni, kun isommat pojat hääräävät.

Ihmetyttää tämä keskustalainen politiikka.

Miksiköhän vihreät eivät vaatineet itselleen ympäristöministerin paikkaa viime vaalien jälkeen. Saivat sen sijaan työministerin postin. Onkohan työministerin salkun haluamiseen syynä Osmo Soininvaaran viisaat kirjoitukset työelämän uudistuksista tai ainakin niiden toiveista. No vihreät ovat menettäneet jo sen ympäristöpuoluemaineensa. Ovat samanlaisia salonkikelpoisia poliitikkoja kuin demarit, kokoomuslaiset ja muut. Vihreät ovat puolueena porvaristunut.

No tässä tämänkertainen avautuminen Suomessa tehtävästä politiikasta. Myöhemmin tulee jatkoavautumisia Suomen politiisesta ilmastosta.