Minulla on ihan ikioma ajatusrakennelma päässäni. Olen monesti miettinyt, että mistähän tämäkin johtuu, mutta pahastun aika usein, jos joku antaa minulle rahaa. En tiedä, mutta tämä ajatus on aika monitahoinen. Ensiksikin, kun saan joltakin rahaa, niin minulle tulee ajatus, eikö rahanantaja luota siihen, että pystyisin itse hoitamaan raha-asiani ja pitämään siten huolta itsestäni.

Joskus taas rahan antamiseen kuuluu jonkinlaisia muita piirteitä. Rahan tai lahjan antamisella voidaan myös loukata toista. Oma lukunsa on se, että antaja pitää suuren metelin siitä, että on antanut rahaa. Mutta siis pienikin lahja voi toimia loukkaamisen välineenä.

Monesti pohdin, että jos rahan antaja haluaa loukata minua, niin kyllä hän siinä onnistuu antamalla lahjan. Lahjan saaja voi tosin kieltäytyä lahjasta, mutta silloin hän loukkaa lahjan antajaa. Joskus kuitenkin lahjan antaja on sen verran lujaa luonnetta omaava, että ei suostu siihen, että lahjasta kieltäydytään. MIKSI, ei kai kellään ihmisellä ole näin suurta halua auttaa toista ihmistä, että väkisin työntää rahatukkoa toiselle, varsinkin kun lahjan saaja siitä mielellään kieltäytyisi. Kovasti herää mielessä kysymys, että onko tässä kenties jokin toinenkin tarkoitus ja mikähän se olisi. Olisiko kenties loukkaamisesta kyse. 

Tällaisesta väkisin antamisesta tulee myös seuraava mieleen. Onko kenties lahjan antaja budjetoinut omaan rahavirtaansa sen summan, jolla meikäläistä loukataan. Mikä olisi sellainen hyvä summa, ei siis liian suuri eikä liian pieni, vaan juuri sopiva loukkaamistarkoitukseen. Olisin siis lahjan antajan menokehyksessä tietyn suuruinen menoerä.

Tämä ihmisen elämä on sen verran monimutkaista, että antamalla lahjan voi loukata toista. Minulle ainakin omaatuntoa alkaa soimata, jos joku minulle rahaa antaa. Kovasti tulee mieleen, että pitäisikö antaa samansuuruinen vastalahja vai mitä sillä rahalla tekisi, jonka ilmaiseksi on saanut. Koska en ole lahjaa pyytänyt, niin se kai myös täytyy pitää. Siten ehkä vähiten loukkaa toista, kun vain nielee oman ylpeyden tuntonsa.

Mitähän se Jeesuskin sanoisi tästä lahjan antamisesta. Ei pidä vasemman käden tietää, mitä oikea tekee. Näinhän se taisi mennä.